Kirjojen Kannelmäki_linkit

Kotikulmamme Kannelmäki mainitaan monessa kotimaisessa romaanissa. Olemme koonneet maininnoista kävelykierroksen, jonka jokaiseen kahteentoista rastiin liittyy jokin lainaus, jonka on kursivoitu. Karttoja saa Kannelmäen kirjastosta, mutta voit suorittaa kävelyn mobiilisti myös tämän sivuston avulla. Suuntaa kohti ensimmäistä osoitetta ja lähde matkaan! Kävelyn pituus on noin 1,5 km.

Miska muisti Sitratorin porukat ja kerrostalojen uumeniin kadonneet. Osa veti hepoa, ja Miska oli kuullut juttua piriporukoiden kulkemisista kaduilla. Se oli seuraava askel alaspäin. Joillain oli selkärankaa ja he pystyivät irrottautumaan muutettuaan muualle tai päästyään työelämään kiinni. Paatelainen ei ollut töissä eikä opiskellut, mutta kulki sentään päivittäin täsmällisesti kirjastoon lukemaan päivän lehden. Jopa passiivinen ja saamaton Vähä-Virtanen onnistui pysymään Sitratorin pubeista poissa. Huhun mukaan se oli päässyt Kaaren Prismaan lapaset kädessä hyllyttämään maitoja. Markus Ahonen: Anna pahan kiertää (WSOY 2021) Markus Ahonen kertoi kirjaansa varten tekemästään taustatyöstä Kirjojen Kannelmäki -kävelyllä 20.8.2022. Hän oli kulkenut pitkin Kannelmäkeä, tarkkaillut paikkoja ja ottanut kuvia ja videoklippejä. Kannemäki oli tuntunut tutulta ja luontevalta valinnalta kuudennen Isaksson-dekkarin miljööksi, sillä Ahonen itse on varttunut Martinlaaksossa, vain muutaman juna...

Otsonen, metsän omena,  mesikämmen källeröinen! Kun kuulet minun tulevan, miehen aimo astelevan, kytke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi, ettei koske konsakana, liikuta lipeänänä! Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni! Lyöte maata mättähälle,  kauniille kalliolle, hongat päällä huojumassa, kuuset päällä kuulumassa! Siinä, otso, pyöritteleite, mesikämmen, käänteleite, kuni pyy pesänsä päällä, hanhi hautomaisillansa! Kalevala, 46. runo ROAR-00420 -muraalin on maalannut Jussi TwoSeven vuonna 2018. Karhulla on keskeinen asema suomalaisessa mytologiassa. Karhua on pidetty kantaisänä ja jumalana. Karhun kutsumista karhuksi on vältelty, jottei karhua manattaisi esiin, ja karhulla onkin monia kutsumanimiä kuten mesikämmen, otso, kontio ja kouvo. Kalevalasta on monia eri laitoksia, kuvitettuja, lyhennettyjä ja lasten versioita.  Varaa mieleisesti HelMet-kirjastosta:   Helmet -- kalevala

Tässä on graffitin idea yksinkertaisuudessaan. Näkymättömät tekevät näkyvää. Graffitti on pommi, jonka sirpaleet leviävät ympäri kaupungin. Jari Järvelä: Tyttö ja pommi (Crime Time 2014) Kannelmäessä on monia otollisia paikkoja graffititaiteelle. Tuntematon Kantsu -projektissa paikalliset asukkaat ja nuoret ovat yhdessä ammattitaiteilijoiden kanssa maalanneet useampia alikulkutunneleita kulkijoiden iloksi. Täällä junaradan alla on ollut omatoimisempien taiteilijoiden graffiteja. Juuri ennen Kirjojen Kannelmäki -kävelykierroksen valmistumista elokuussa 2022 junaradan sillan pylväät oli pesty ja puunattu. Aivan veden rajaan oli jäänyt yksi yksittäinen graffiti, sirpale. Varaa Tyttö ja pommi: Helmet -- tyttö ja pommi

Vantaan entisessä laaksossa – jossa muuten on tehty jopa viidentuhannen vuoden takaisia löytöjä – virtailee nykyisin pahainen puro, joka kantaa nimeä Mätäjoki – nimi, joka nykyisellään olisi monessa suhteessa kerrassaan sopiva juuri Vantaalle. Kaarela on muuten Helsingin vanhin kaupunginosa: siellä asuttiin jo kivikaudella. Armas J. Pulla: Helsinkiä Kustaa Vaasasta Kekkoseen (Otava 1962) Vantaanjoki virtasi ennen mereen nykyistä Mätäjoen uomaa pitkin. Maan kohoaminen käänsi Vantaan virtauksen nykyiselle paikalleen. Sitä ennen Mätäjoki oli leveä vesiväylä, jota pitkin kuljettiin laivoilla. 1500-luvulla tunnettuja laivureita olivat Rutin veljekset, joiden nimestä joen arvellaan saaneen nimensä. Vanhoissa kartoissa esiintyy nimi ”Rutiån”. Sen alkuosa viittaa ruotsin kielessä mätänemiseen, joten suomenkielisessä, vasta 1900-luvulla käyttöön otetussa nimessä on luultavasti käännösvirhe.   Lähteet: Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen julkaisu: Jokipolku, Mätäjoenlaakso (2015) ...

Oli aivan totta ja nyt itsestään selvää mitä hän sanoi: jos Raikka olisi halunnut asua yhdessä, hän olisi ottanut heti Santerin lähdettyä puheeksi muuttamisensa tänne Kannelmäkeen. ”Häivy.” ”Voithan sinä lähteä sinne Tampereelle, minä voin tulla käymään aina kun mahdollista, itse sanoit että vain puolitoista tuntia. Ei tämän nyt tarvitse olla kaiken loppu. Nuku yön yli ja mieti asiaa ja mieti asiaa, jooko?” Heitin takin ja kengät rivitalon pihaan Raikan perään. Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu (Otava 2021) Ukkoshuilu on Sinisalon 12. kirja. Siinä kietoutuu nykyisen työelämän ja työllisyyspolitiikan kurjuuden satiirinen kuvaus ilmastomuutoksen kysymyksiin, sään muokkaukseen ja hämäräbisnekseen. Lukija tempautuu Sinisalon tarjoilemaan maagiseen realismiin ja spekulatiiviseen fiktioon ja jännittää, miten ukkoshuilu (matkamuisto Fuengirolasta) muuttaa tilanteen. Varaa Ukkoshuilu: Helmet -- Ukkoshuilu

Paku oli ollut täynnä tavaraa, vaarilta ja mummulta jääneitä huonekaluja ja vanhoja räsymattoja ja verhoja, jotka äiti oli hänen Kannelmäen yksiössään huolellisesti silittänyt ja kiinnittänyt nipsuilla kuudennen kerroksen ikkunaan. Sieltä näkyi jalkapallokenttä, koulu ja sinä kuulaana syyskuun viikonloppuna kirkas sininen taivas. Juha Itkonen: Kaikki oli heidän (Otava 2021) Kirjojen Kannelmäki -kävelyllä kantsulaisten keskuudessa herätti keskustelua se, mihin taloon Ilmari oli nuorena opiskelijana muuttanut ja mikä jalkapallokenttä ikkunasta näkyi. Ei välttämättä tämä, vaikka me kävelynlaatijat tähän olimmekin päätyneet. Kaikki oli heidän -kirja on kuvaus perheestä, ilmastonmuutoksesta, taiteesta, sukupolvista ja ehkä erityisesti isien ja poikien suhteista. Kirjassa eletään nykyistä koronan jälkeistä aikaa, mutta kirjassa on myös toinen aikataso (2030-luku), joka tuo sekä ilmastokysymyksiin ja sukupolvien suhteisiin uutta laajempaa perspektiiviä. Kirjan voit varata HelMetistä...

Silmiini osuu aamun aurinko, joka heijastuu kerrostalon ikkunoista. Avaan keittiön ikkunan ja haistelen kaupungin kevättä. Se tuoksuu pölyltä ja liikenteeltä. Kaupunki herää uuteen päivään: kuulen junan äänen ja autojen kohinan tieltä. Tuija Takala: Sormus (Avain 2022) Kirjojen Kannelmäki -kävelyllä Tuija Takala kertoi kirjailijan vapaudesta: vaikkei hän teosta kirjoittaessaan ollenkaan ajatellut juuri tätä taloa tai osoitetta, sopii sitaatti silti juuri kävelykierroksen tähän kohtaan. Auriko heijastuu, junat ja autot kuuluvat. Selkoromaani Sormus on episodiromaani, ja se kertoo neljästä naisesta, jotka ovat samaa sukua mutta elävät eri aikoina. Kirja alkaa 1020-luvulta ja päättyy nykyaikaan. Takala kertoo teoksesta blogissaan: Selkoromaanini voi lukea kuka vain aikuinen tai nuori, mutta  selko  tarkoittaa sitä, että kieli on yleiskieltä helpompaa ja tekstin taitossa otetaan huomioon helppolukuisuus.  Säekirjojen  lukijoille on tämä tyyli tuttua: p...

  -68 Kannelmäki Ja peilin luona pieni poika seisoi Harjanvartta kuin kitaraa rämpytti Raukka riemusta sekaisin Kanssa radion ja Rautavaaran Hän salaa yleisölleen lauloi Mykkinä kuuntelivat muoviset sotilaat Ja ehkä tyttö naapurin Sir Elwoodin hiljaiset värit 1998, san. Juha Lehti Kannelmäen teiden nimet on johdettu musiikista. Tämän Kannelpolun lisäksi on Kitarakuja, Soittajantie, Trumpettitie ja vaikka mitä muuta. Senkin puolesta Juha Lehden sanat sopivat täydellisesti Kirjojen Kannelmäki -kävelykierrokseen. Kuuntele biisi  YouTubesta.

Myönnettyä lainaa juhlistaakseen äiti ja isä ostivat Petelle Matchbox-auton, minulle kalleinta vauvasosetta ja itselleen Alkosta Egri Bigaver -viinipullon. Lainalla he pystyisivät ostamaan isomman perheasunnon Kannelmäestä, jolla oli hieno maine kasvavana lähiönä. Siellä oli uusia taloja, palveluja ja luontoa. Keskuspuistoon päästäkseen joutui tosin kulkemaan usean vilkkaan tien viertä ja moottoritien ali. Kuukauden kuluttua muutimme matalan, harmaan kerrostalon ahtaaseen ja sokkeloiseen neliöön Kannelmäen ostarin viereen. Taloyhtiöllä oli suuri metsikköön rajoittuva piha, omenapuu ja hielle haiseva talonmiehen rouva… Anu Juvonen: Lähiöoksennus (Minerva 2013) Aikamatka 80-luvun lähiöelämään! Kirja on kipeä ja hauska kolmen tytön kasvukertomus. Päähenkilö on Katja, jonka isä hylkää perheensä, ja Katja jää äitinsä ja pikkuveljensä Peten kanssa Kannelmäkeen. Kannelmäki(kin) on muuttunut paljon neljässäkymmenessä vuodessa, muun muassa sitaatissa mainittu ostari on purettu. Lähiöo...

Juttu eteni muutenkin. Malminkartanon asunnosta oli löytynyt Kannelmäessä sijaitsevan kauppakeskus Kaaren Prisman kuitti. Sen mukaan kaupasta oli torstaina aamupäivällä ostettu vaatteita ja rakennustarvikkeita, muun muassa metalliverkkoa. Tämä oli hyvää näyttöä, kunhan Tähtisen ruumis vain löytyisi. Prismasta pitäisi hakea myös kamerakuvat. Brutskulla oli Kannelmäessä vuokrattuun autotalliin rakennettu tila, jossa oli penkkipunnerrusteline ja nyrkkeilysäkki. Sinne mahtui myös jääkaappi, sohva, telkkari ja pleikkari. Brutsku oli aikonut hankkia sinne flipperin, mutta silloin jostain pitäisi luopua, tilaa ei ollut tarpeeksi. Talli oli hyvä paikka viettää aikaa, ja sinne saattoi jättää kännykät alibiksi työkeikan ajaksi. Kunhan ei rysän päältä jäänyt kiinni, saattoi kytille väittää vakavalla naamalla, että oli nostettu rautaa ja pelattu pleikkaria koko ilta. Jarkko Sipilä: Pelontekijät (Crime Time 2021) Jarkko Sipilän 21. Takamäki-dekkari. Sipilä kuvaa dekkareissaan poliisityötä rea...

Erja oli jättänyt Harrikan aseman pysäköintipaikalle ja kävellyt Purpuripolulle siinä toivossa, että joku jututettava osuisi kohdalle. Näin ei ollut käynyt, eikä paluumatkallakaan vastaan tullut kuin äitejä pikkulasten ja vauvanvaunujen kanssa. Heitä ei tehnyt mieli häiritä. Kanneltalon edustalla Sitratorilla oli yksi myyjä kauppaamassa vihanneksia ja marjoja. Tuotteiden näkeminen sai Erjan nälkäiseksi, ja hän päätti lounastaa Kanneltalon kahviossa. Syödessään hän mietti klovniasua. Tuija Lehtinen: Klovnin kahdet kasvot (Docendo 2021) Klovnin kahdet kasvot on Tuija Lehtisen viides dekkari, jossa eläkkeelle jäänyt entinen rikospoliisi Erja repo jatkaa tutkimuksiaan. Kanneltalo täyttää tänä vuonna (2022) 30 vuotta. Merkkipäivää juhlitaan koko vuosi, ja tämä Kirjojen Kannelmäki -kävelykierroskin osa juhlavuoden ohjelmaa. Astu rohkeasti taloon sisään – käy ihmettelemään taidetta galleriassa, tule kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan teatteria, tule kursseille oppimaan uusia taitoja ja k...

Kannelmäki syyskuussa. En tiennyt mitään kauniimpaa. Hehkuvat lehdet, kaupungin kokonaisjärkevimmät neliöhinnat. Syksy tuoksui varhaisessa aamussa, ilmassa oli esikaupungin tutkitusti puhdasta kirpeyttä. Kaste helmeili suurten punakeltaisten lehtien pinnoilla, nouseva aurinko välkytti niitä kuin höyhenenkevyitä peilejä. Seisoin neljännen kerroksen parvekkeellani ja totesin jälleen kerran, että olin oikeassa paikassa eikä mikään saisi minua muuttamaan mieltäni. Antti Tuomainen: Jäniskerroin (Otava 2020) Koko Kirjojen Kannelmäki sai alkunsa Antti Tuomaisen vakuutusmatemaatikko Henri Pekka Olavi Koskisesta. Antti Tuomainen oli syksyllä 2021 Kanneltalon kirjailijavieraana, ja me kysyimme häneltä,  miksi Kannelmäki (kokonaisjärkeviä neliöhintoja löytyy varmasti muistakin kaupunginosista) ja missä Koskinen tarkalleen mahtoi asua. Tuomainen ei tietysti kertonut, mainitsi kirjailijan vapaudesta, mutta me jäimme pohtimaan asuin paikkaa: 4. kerros, lyhyt matka juna-asemalle ja parvekkeel...